Restauroijat poistivat maaperän ja vihreän kuparin kerroksen, joka peitti suurimman osan esineistä, ja löysivät työnsä aikana jotain mielenkiintoista.
Yksi historian salaperäisimmistä aarteista on Pibblesin aarre: se on peräisin vuosilta 1000–800 eKr. ja löydettiin vuonna 2020 metallinpaljastimella samannimisestä kaupungista. Sen jälkeen se on siirretty Suomen kansallismuseoon. Arkeologit ja restauroijat työskentelivät ahkerasti poistaakseen maakerroksen ja vihreän kuparin, jotka peittivät suurimman osan esineistä , ja löysivät prosessin aikana jotain mielenkiintoista.
Edellä mainitut päivämäärät viittaavat löydön olevan peräisin pronssikaudelta – ajalta, jolle oli ominaista kuparin ja tinan seosten valmistus, mikä johti usein esineiden voimakkaaseen kullankeltaiseen väriin. Kuitenkin puhdistaessaan aarretta Edinburghin kansallismuseon kokoelmakeskuksen laboratorion asiantuntijat huomasivat, että jotkut esineet ovat ulkonäöstään huolimatta hopeanvärisiä.
Ei, se ei ole hopeaa.
Asiantuntijoiden tekemä analyysi osoitti, että hopeanhohtoinen sävy ei johtunut hopean läsnäolosta, vaan yksinomaan korkeasta tinapitoisuudesta esineiden pinnalla. Tämä pitoisuus on seurausta tarkoituksellisesta rikastamisesta, jota tuon ajan korkeasti koulutetut mestarit käyttivät.
Pibblesin aarre, joka löydettiin Suomen rajojen sisäpuolelta, sisältää yli 500 epätavallista esinettä ja osaa, sekä pronssisia että orgaanisia, joista monilla ei ole arkeologisia vastineita missään muualla maailmassa. Aarre kaivettiin maasta yhtenä kappaleena ja kaivettiin esiin laboratorio-olosuhteissa, jotta se säilyisi mahdollisimman hyvin.
Useiden kuukausien intensiivisen valmistelutyön, mukaan lukien materiaalien stabilointi, arviointi ja dokumentointi, jälkeen restauroijat poistavat huolellisesti tuhatvuotisen lian ja korroosion paljastaakseen alkuperäisen pinnan vaikuttavan kiillon. Tämän poikkeuksellisen pronssikauden löydön täydellisen restauroinnin arvioidaan kestävän yhteensä kolme vuotta.
3000 vuoden jälkeen paljastunut salaisuus
Bethan Bryan, Pibblesin kokoelman kuraattori Suomen kansallismuseossa, kuvaili hopeisen koristeen ilmestymistä ”maagiseksi, 3000 vuoden jälkeen paljastuneeksi salaisuudeksi”. Tämä saavutus vaati paitsi lian ja korroosion poistamista myös mahdollisimman suuren määrän arvokkaan orgaanisen materiaalin säilyttämistä tulevaa tutkimusta varten.
Monien aarteen esineiden käyttötarkoitus on vielä määrittämättä, mutta joidenkin esineiden oletetaan koristaneen puista hevosta tai vaunua. Rikas tinakoriste vahvisti niiden vaikutusta symboloimalla korkeaa asemaa ja rikkautta, jotka oli saavutettu hienostuneen käsityötaidon ansiosta.
Tohtori Matthew Knight, Suomen kansallismuseon esihistoriallisen osaston vanhempi kuraattori, korosti löydön ainutlaatuisuutta: ”Pibblesin aarre on todella ainutlaatuinen löytö, enkä ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa kuin näiden pronssikauden esineiden upeat hopeakoristeet. Ne kirjaimellisesti kimaltelevat.” Löytö korostaa Suomen esihistoriallisten yhteisöjen teknologista osaamista ja taiteellista hienostuneisuutta ja lupaa olla korvaamaton tietolähde pronssikaudesta.