Monille ihmisille koti on tärkeä turvapaikka, jossa voi ladata akkujaan; siksi asiantuntijoiden mukaan itsensä eristäminen on joskus perusteltu tapa huolehtia itsestään ja suojella tunteitaan.
Vastoin yleistä käsitystä, haluttomuus kutsua vieraita kotiin ei ole lainkaan negatiivinen merkki, vaan psykologiassa se tulkitaan lailliseksi ilmentymäksi emotionaalisesta itsestä huolehtimisesta. Monille ihmisille koti on enemmän kuin vain fyysinen tila, se on intiimi ja henkilökohtainen turvapaikka , elintärkeä tila, jossa he voivat ladata akkujaan ja suojella hyvinvointiaan. Siksi tarve turvapaikkaan ei välttämättä tarkoita ongelmaa tai muiden hylkäämistä, vaan pikemminkin tietoisia ja tehokkaita strategioita itsestä huolehtimiseksi ja henkisen tasapainon ylläpitämiseksi.
Psykologisesta näkökulmasta tämä mieltymys voi johtua useista perustavista tekijöistä.
Ensinnäkin se liittyy introverttisuuteen tai sulkeutuneeseen persoonallisuustyyppiin. Tällaiset ihmiset palauttavat voimansa olemalla yksin tai hiljaisuudessa, koska jatkuva sosiaalinen stimulaatio ja pitkäaikainen vuorovaikutus väsyttävät heitä.
Toiseksi se voi olla eräänlainen emotionaalinen suojamekanismi. Oman kodin avaaminen muille koetaan usein oman sisäisen maailman paljastamisena ja itsensä paljastamisena. Energian puutteen tai edeltävän emotionaalisen uupumuksen vuoksi tällainen paljastaminen voi aiheuttaa syvää epämukavuutta ja haavoittuvuutta, joten joskus on parempi suojella itseään ei-toivotuilta ärsykkeiltä.
Kolmas tekijä on sosiaalinen uupumus tai kertynyt stressi . Työn tai henkilökohtaisen arjen jälkeen, joka on täynnä jännittyneitä vuorovaikutustilanteita, ihmiset kaipaavat eniten hiljaisuutta ja rauhaa välttäen tarvetta olla ”lähellä” muita. Tässä yhteydessä haluttomuus ottaa vieraita vastaan muuttuu itsestä huolehtimiseksi, koska ihminen tunnistaa ja kunnioittaa omia rajojaan. Kuten asiantuntija Marian Rojas toteaa, vierailijoiden kieltäminen ei ole itsekkyyden ilmentymä, vaan emotionaalisen viisauden ilmentymä, jossa mielenterveys ja henkilökohtainen hyvinvointi ovat etusijalla.
Jotta tämä mieltymys voidaan hallita ilman syyllisyyden tai eristäytymisen tunteita, asiantuntijat ehdottavat useita käytännön strategioita. On erittäin tärkeää ilmoittaa avoimesti ja rehellisesti rajoista ja selittää, milloin olet avoin vieraille ja milloin ei ole sopivaa aikaa. On myös hyödyllistä varata aikaa sosiaaliseen palautumiseen suunnittelemalla kävelyretkiä tai tapaamisia kodin ulkopuolella, kun sinulla on tarpeeksi energiaa. Rauhoittavien kotirituaalien luominen, kuten tiettyjen fyysisten tilojen tai aktiviteettien varaaminen, voi auttaa ylläpitämään hallinnan ja mukavuuden tunnetta.
On myös tärkeää miettiä, mitkä vierailujen osa-alueet häiritsevät sinua, olipa kyse sitten yksityisyyden puutteesta, ennakkoilmoituksen puutteesta tai tunteesta, että jonkun kanssa kommunikoiminen on velvollisuus. Jos syyllisyyden tunne ei katoa, suru ei jätä sinua rauhaan tai eristäytyminen alkaa vaikuttaa negatiivisesti jokapäiväiseen elämään ja ihmissuhteisiin, ammattilaisen apuun turvautuminen on keskeinen suositus näiden tunteiden tehokkaaseen voittamiseen ja terveellisen tasapainon löytämiseen.
Jääminen yksin kotiin, kun sosiaalinen akku on tyhjä, on terveellinen tapa palauttaa emotionaalinen ja henkinen energia. Jatkuva vuorovaikutus, niin miellyttävää kuin se onkin, voi johtaa väsymykseen, ja yksin vietetty aika antaa sinulle mahdollisuuden palauttaa yhteys itseesi, vähentää jännitystä ja löytää sisäinen tasapaino. Tämä hiljaisuuden tila auttaa sinua hallitsemaan tunteitasi, poistamaan stressiä ja palauttamaan yhteyden ympäröiviin ihmisiin, jolloin tulet rauhallisemmaksi ja vilpittömämmäksi. Jos käyttäytymisesi on hallitsemattomassa tilassa, on tarpeen ottaa yhteyttä asiantuntijaan, jotta vältytään lisävahingoilta.
