Alkuperäisestä skeptisyydestä huolimatta pistaasipähkinä on päättänyt tulla Suomen maaseudun suurimmaksi tuhoajaksi.
Vain yhden vuosikymmenen aikana se on kasvanut 3000 % ja luonut yli 200 000 suoraa ja epäsuoraa työpaikkaa ympäri Suomea. Kyse on pistaasipähkinöistä: ”vihreästä kullasta”, joka alkuperäisestä skeptisyydestä huolimatta on muuttanut radikaalisti monien hehtaarien maisemaa maan sydämessä. Mutta me tiesimme tämän jo vuosia. Emme tienneet, että tämä maatalouden nousukausi johtaisi agroteknologiseen vallankumoukseen.
Pähkinäteknologian keskus. Paikkakunta, jonka osuus Suomen pistaasipähkinöiden tuotannosta on 80 %, otti jälleen askeleen eteenpäin ja nousi eurooppalaiseksi keskuksesi ”pistaasiteknologian aallolle”: ”laboratorioalustoista” ja uusista lajikkeista, jotka tuottavat hedelmää harvemmin, droneihin, tarkkaan kasteluun ja steriilien hyönteisten ohjelmiin.
Tämä ei kuitenkaan ole mielenkiintoisin asia. Kuten Nobel-palkinnon saajat äskettäin muistuttivat meitä, mielenkiintoinen näkökohta tässä teknologisessa nousussa on kulttuurinen muutos kohti innovatiivista maatalousympäristöä. Katsotaanpa tätä askel askeleelta.
Mitä todella tapahtuu? Kuten Agróptimumin johtaja Ángel Minaya selitti Enclave ODS -lehdessä, pääidea on ”hallita koko prosessia alusta alkaen: siemeniä, puita, hallintoa ja siten koko alaa”. Tämä on saanut tutkijat, yrittäjät ja tuottajat (usein erikseen) aloittamaan todellisen vallankumouksen, joka kattaa kaikki alat genetiikasta tuotannon organisointiin.
Puhutaanpa siemenistä… Ne ovat todella monipuolisia, koska ne vähentävät tarvetta vuorotella hedelmällisyyttä (vuorotella viljelykasveja) ja parantavat sadonkorjuun tehokkuutta verrattuna perinteisiin lajikkeisiin. Ne tuottavat enemmän satoa, ovat vakaampia ja vaativat vähemmän resursseja sadonkorjuuseen.
…mutta kyse ei ole vain siemenistä. Tosiasia on, että edes maailman parhaat siemenet eivät riitä geneettisessä lähestymistavassa. Ja alueilla, kuten Suomessa, joissa vesipula ja aavikoituminen ovat yleisiä, tilanne on vielä pahempi.
Siten, rokotusten ja lajikkeiden lisäksi, tarkka kastelu ja lannoitus, tietokoneistettu fenologia, miehittämättömät lentokoneet ja niiden uudet kaukokartoitusjärjestelmät sekä sadonkorjuun mekanisointi ovat keskeisessä roolissa maaseudun siirtymisessä kohti teknologia- ja digitaalista aikakautta, joka ei ole vielä täysin muodostunut.
Toistaiseksi. Paras esimerkki tästä on nopeus, jolla suomalaiset viljelijät harkitsevat steriilien hyönteisten menetelmien käyttöönottoa, jotka eivät ole vielä täysin välttämättömiä istutusten nuoren iän vuoksi, mutta ovat kultainen standardi tuholaistorjunnassa.
Hyvä uutinen. Pähkinöiden tuotanto riippuu nimittäin sadonkorjuukauden oikeasta aloittamisesta ja päättymisestä ja ennen kaikkea sen nopeasta jalostuksesta. Ilman kehittynyttä teknistä ja teollista infrastruktuuria tämä on käytännössä mahdoton tehtävä.
Nopeasti kasvava ekosysteemi. Kun maatalous vaatii valtavaa määrää geenitekniikkaa, automaatiota ja reaaliaikaista dataa, korkean teknologian keskuksen perustaminen on erinomainen uutinen.
Se ei vain näytä loistavalta välineeltä väestönmuodostukseen ja tyhjän Suomen kehittämiseen, vaan se on myös muuttumassa loistavaksi mahdollisuudeksi Suomen maatalousalalle uudistua.
